Lihavuus on sekä yksilöiden että yhteiskunnan ongelma. Harva haluaa olla lihava. Laihduttaminen ja etenkin hyvän painon ylläpitäminen on kuitenkin monille lähes ylivoimaisen vaikeaa, vaikka helposti hoikkana pysyvien on vaikea tätä ymmärtää. Meillä ihmisillä on kullakin erilaiset fysiologiset, psykologiset ja sosiaaliset edellytykset pysyä hyvässä painossa, sillä painoon ja syömiseen vaikuttavat monet tekijät suoliston mikrobifloorasta lähtien.

Niinpä lihavuusepidemia ei taltu pelkästään yksilöiden toimin. Yhteiskunnan kannattaa jo kansantalouden kannalta pyrkiä ehkäisemään lihavuutta ennalta, sillä lihavuuden aiheuttamien ongelmien hoito on paljon kalliimpaa kuin ennaltaehkäisy.

Lihavuusongelmat eivät ratkea pelkällä viestinnällä. Jos ratkeaisivat, painovalistuksen ja lihavuuspuheen suuri määrä olisi jo laihduttanut kaikki suomalaiset. Hyvä viestintä yhdistettynä tukitoimiin voi kuitenkin auttaa sekä lihavuuden ennaltaehkäisyssä että sen hoidossa sekä yksilön, terveydenhuollon että koko yhteiskunnan tasolla. Siksi esitämme tässä muutamia ohjeita siihen, miten lihavuudesta kannattaa ja ei kannata viestiä.

 

Lihavuus yhteiskunnassa

 

Lihavuudesta ja sen yhteiskunnallisista syistä ja seurauksista on olemassa paljon tutkimusta. Tutkimus ei kerro kaikesta kaikkea, koska kaikkea ei ole tutkittu ja maailma muuttuu koko ajan. Tutkimus kertoo kuitenkin melko luotettavasti niistä asioista, joita on tutkittu. Kun haluat puhua lihavuudesta yhteiskunnassa järkevästi, turvaudu tutkimustietoon.

Jos siis olet vaikkapa poliittinen päättäjä, tsekkaa esimerkiksi Maailman terveysjärjestön eli WHO:n faktat lihavuudesta. Päättäjänä voit vaikuttaa siihen, kuinka obesogeeninen eli lihavuutta edistävä yhteiskunta on. Verotuksen ja sääntelyn keinoin on mahdollista muokata ruokaympäristöä sellaiseksi, että hyvässä painossa pysyminen helpottuu. Perusterveydenhuollon kautta voi ohjata resursseja ennaltaehkäisyyn. Kun puhut lihavuusepidemiasta, nojaa faktoihin, älä mielikuviisi.

Kansalaisena voit edistää järkevää lihavuuspuhetta. Äänestyspäätöstä tehdessäsi voit ottaa huomioon myös sen, mitkä puolueet ja ketkä edustajat todennäköisimmin ajavat sellaisia päätöksiä, jotka eivät ainakaan edistä lihavuutta.

 

Yksilön lihavuus

 

Kehopositiivisuus on nostanut esiin periaatetta, jonka mukaan muiden kehoja ei pidä kommentoida. Se onkin ihan hyvä ohje. Jos huomaat ajattelevasi, että jonkun paino kertoo jotain hänestä ihmisenä, kiinnostu ennen kaikkea siitä, miten tämä ennakkoluulosi on syntynyt.

Jos olet huolissasi läheisen ihmisen painosta, mieti tarkkaan, mikä on se tapa, jolla voisit tukea hänen painonhallintaansa. Vinkki: motkottaminen ei yleensä auta.

Kehopositiivisessä viestinnässä on paljon arvokasta ja toimivaa. Parhaimmillaan se sisältää myös rohkeaa tosiasioiden tarkastelua. Kenenkään ihmisarvo ei toden totta ole painosta kiinni, mutta samalla on muistettava, että reipas ylipaino on yhteydessä monenlaisiin  sairauksiin ja vaivoihin nivelrikkokivuista diabetekseen ja sydäninfarktiin. Tilastot eivät tietenkään sellaisenaan kerro mitään yksilön terveydentilasta, mutta yksilön kannattaa muistaa faktat siinä kuin vaikkapa poliittisen päättäjänkin. (Jos tilastot noin yleensä kiinnostavat, lue täältä Annan tilastoaiheinen blogipostaus!)

 

Lihavuus terveydenhuollossa

 

Terveydenhuollon ammattilaisia on jo vuosikymmeniä kehotettu ottamaan paino puheeksi aina, tulipa potilas vastaanotolle mistä syystä tahansa  – tästä on selkeät ohjeet vaikkapa jo ylle linkatussa WHO:n faktapaperissa. Aihetta koskevien tutkimusten tarkastelu kertoo, että intensiivinen elintapaohjaus johtaa 4–7 kilon painonpudotukseen ja vähemmän intensiivinen parin kilon pudotukseen. Toisin sanoen painoon puuttuminen kannattaa, kunhan elintapaohjausta on sen jälkeen saatavilla.

Mutta kun ei ole. Siksi moni terveydenhuollon ammattilainen ei ota painoa puheeksi, ellei painonhallinta ole aivan välttämätön osa puheena olevan vaivan hoitamista. Pelkkä lihavuuden mainitseminen ei laihduta ketään vaan saattaa vahingoittaa ammattilaisen ja potilaan kommunikaatiota ja luottamussuhdetta, mikä taas heikentää hoitotuloksia.

Toisaalta moni ylipainoinen kokee, että terveydenhuollon ammattilaiset eivät edes pyri hoitamaan heidän muita vaivojaan vaan kiinnittävät huomiota vain painoon. Tämä on haavoittavaa ja turhauttavaa. Siksi terveydenhuollon ammattilaisten on oltava viestinnässään herkkiä ja perehdyttävä sellaisiin puheeksioton tapoihin, jotka toimivat. Kannattaa esimerkiksi mieluummin kysyä ja kuunnella kuin sanella ja neuvoa.

Miltä kuulostaa? Ota kantaa vaikka Elinan LinkedIn-postauksessa!