Wise Words on tällä kaudella sponsoroinut Torpan Poikien Naisten korisliigassa pelaavaa joukkuetta. Perimme sisaryritykseltämme HNY Groupilta sekä sponssin että kummipelaajan, takapelaaja Meri Damoiseaux’n.
Meri on intensiivinen, energinen, sinnikäs, lojaali ja älykäs pelaaja. Arvostamme näitä ominaisuuksia paitsi koripallokentällä myös kaikkialla muualla, joten Meri on meille mitä osuvin kummipelaaja.

Ja korishan on mahtava laji! Kummipelaajaamme Meri kertoi, mitä koripallo merkitsee hänelle ja mitä hän ajattelee roolistaan ToPon liigajoukkueessa. Lue eteenpäin ja katso, millaisia näkökulmia Merin ajatukset avaavat työ- ja vähän muuhunkin elämään!

Koripallo ykkönen, opinnot kakkonen

 

Meri opiskelee toista vuotta teoreettista fysiikkaa Helsingin yliopistossa.

“Puolessa välissä kandia ollaan. Maisterivaiheen toivon pääseväni tekemään lääketieteellisestä fysiikasta, sillä sairaalafyysikon työ kiinnostaa. Haluan auttaa ihmisiä, ja sairaalafyysikko on mukana esimerkiksi syöpähoidoissa”, Meri kuvaa tulevaisuudensuunnitelmiaan.

Meri kirjoitti Pohjois-Haagan lukiosta valmistuessaan matematiikan, kemian ja fysiikan. Ne tuntuivat läheisiltä, ja fyysikon työmahdollisuudet ovat laajat. Teoreettinen fysiikka on mainio pohja mille tahansa soveltavalle tutkinnolle.

Moni voisi ajatella, että niin vaativan alan kuin teoreettisen fysiikan kandiopintojen tekeminen riittäisi tekemiseksi – mutta ei Meri.

“Kyllä koripallo on minulle ykkönen. Opinnot totta kai hoidetaan, mutta jos olisi pakko valita, valitsisin koripallon.”

Sitä paitsi fysiikka ja koripallo eivät ole niin kaukana toisistaan kuin äkkiä ajatellen luulisi. Pallon ja pelaajien liike on tietysti fysiikkaa, ja lisäksi sekä fysiikan opiskelussa ja tutkimuksessa että koripallon taktisten kuvioiden oppimisessa on todennäköisesti hyötyä matemaattisesta lahjakkuudesta ja avaruudellisen hahmottamisen kyvykkyydestä.

 

Tanssisalista joukkuepelaajaksi

 

Helsingissä syntynyt ja 6-vuotiaana Hyvinkäälle muuttanut Meri harrasti pienenä tanssia, ensisijaisesti balettia. 9-vuotiaana hän päätti mennä myös koripalloharjoituksiin – ja pian tanssi vaihtui kokonaan koripalloon.

“Koripallo viehätti heti tosi paljon. Siinä pystyi toteuttamaan itseään ihan toisella tavalla kuin tanssissa. Ei tarvinnut olla koko aikaa niin varovainen ja vähän niin kuin naisellinen kuin baletissa, ja sai ottaa kontaktiakin. Lisäksi joukkueessa ei tarvinnut yksin olla kaikessa hyvä.”

Joukkueessa jokaisella on oma rooli. Kaikkien pitää tietysti hallita joukkueen tason mukaiset perusasiat, mutta sen jälkeen on ok, että yksi on loistava yhdellä alueella, pari muuta toisella, joku muu kolmannella alueella ja niin edelleen. On myös ok olla olematta loistava muiden erikoisalueilla. Parhaimmillaan valmentajat ja myös joukkueen jäsenet tunnistavat ja hyväksyvät kaikkien vahvuudet ja heikkoudet. Yksilö voi aina kehittyä, mutta joukkueen kannalta olennaista on, että joukkueessa on erilaisia pelaajia ja erilaisia vahvuuksia.

Meri mainitsee omista vahvuuksistaan ensimmäisenä puolustuspelin.

“Tykkään puolustaa enkä tykkää luovuttaa. Olen parhaimmillani etenkin pallollista pelaajaa puolustaessani. Puolustaessa on tärkeää lukea tilannetta – vaikkapa sitä, kannattaako yrittää riistoa vai onko se käytännössä mahdotonta, ja pidän siitäkin puolesta. Olen myös tyytyväinen siihen, että heittämiseni on kehittynyt paljon.”

Meri on koripalloilijaksi pienikokoinen, ja kuten pienet pelaajat usein, hänkin on nopea ja ketterä.

“Menen mielelläni ruuhkaisiin tilanteisiin, jos on vaikka kiistapallon mahdollisuus. Kun on pieni, ruuhkasta pääsee usein myös helpommin pois.”

 

Kun peliaikaa ei tule

 

ToPon joukkue on täynnä hyviä ja todella hyviä pelaajia. Meri kuuluu siihen joukkoon, jonka peliminuutit saattavat monessa ottelussa jäädä melko vähäisiksi.

“Kyllähän se välillä turhauttaa, ja sitä pitää sitten jälkikäteen purkaa puhumalla. Sen jälkeen voi siirtyä eteenpäin. Matsin aikana ei kuitenkaan voi päästää itseään siihen tilaan, että alkaa harmitella, kun ei saa peliaikaa. Pitää olla koko ajan valmiina siihen hetkeen, jolloin pääsee kentälle, ja pelata sitten niin hyvin kuin voi.”

Oman vaativuutensa tuo se, että välillä minuutteja saattaa kertyä paljonkin. Vaihtopenkillä on pidettävä itsensä sellaisessa fyysisessä ja psyykkisessä vireessä, että pystyy pelaamaan yhtä hyvin 3 kuin 23 minuuttia.

Merin mukaan motivaatio pysyy pääsääntöisesti hyvin yllä silloinkin, kun peliaika jää vähiin.

“Koen, että minulla on tärkeä ja selkeä oma rooli joukkueessa. Siksi olen mukana.”

Omasta pelaamisesta, vahvuuksista ja kentällä vietetystä ajasta voi keskustella valmentajan kanssa, kun on sopiva hetki. Lopulta kuitenkin valmentaja ratkaisee, kuka milloinkin pelaa, ja se on syytä hyväksyä.

Samoin on syytä hyväksyä tuomarien ratkaisut.

“Jos omaa lay-upia rikotaan ja tuomari ei huomaa, on turha syyttää tuomaria. Pitää vain itse huolehtia, että pääsee viimeistelemään seuraavan lay-upin.”

Toki tuomarien vihellykset ja viheltämättä jättämiset joskus ärsyttävät, ja koripallossa valmentajalla on jokaisessa pelissä yksi mahdollisuus vaatia videotarkistusta tuomioihin. Parhaiten peli sujuu, jos hyväksyy sen, että kun tuomari viheltää, kyseessä on virhe, ja kun ei vihellä, virhettä ei ole. Märehtimään ei kannata jäädä vaan jatkaa kohti seuraavaa tilannetta.

 

Tässä ja nyt

 

Koripallo opettaa muutoinkin hetkessä olemista.

“Hirveän helposti käy niin, että tulee kaksi epäonnistunutta heittoa ja alkaa ajatella, että en heitä enää. Rupeaa epäröimään heittotilanteessa, ja epäröinti estää onnistumasta. Pitäisi keskittyä juuri siihen hetkeen ja siihen suoritukseen eikä miettiä edellistä suoritusta. Jokainen tekee kentällä välillä hyviä ja väliä huonoja valintoja.”

Kyvyllä keskittyä ja hallita mieltään on ylipäätäänkin iso merkitys.

“Kun on tekniikka hallussa ja riittävästi toistoja alla, niin loppujen lopuksi ratkaisee se, miten hyvin pää pysyy kasassa.”

ToPon joukkue oli haastatteluhetkellä uudessa tilanteessa. Kauden alusta pitkälle helmikuuhun ToPo voitti jokaisen ottelunsa – kunnes lauantaina 17. helmikuuta Kouvottaret vei ToPosta voiton kotikentällään Kouvolassa. ToPo oli siihen mennessä voittanut kauden aikana 21 ottelua peräjälkeen: 19 liigaottelua ja 2 tammikuussa pelattua Suomen Cupin ottelua. Se on huikea suoritus. Voittoputken katkeaminen vaati kuitenkin työstämistä.

“Oli vähän outo tunne. Puhuimme kuitenkin joukkueen kesken, että hyvä, että ensimmäinen tappio tuli nyt eikä vasta play-off-pelien aikana. Ehkä tämä oli meille ihan hyvä muistutus siitä, että korismatsissa pitäisi pystyä pitämään fokus koko 40 peliminuutin ajan eikä vain ensimmäistä puoliskoa.”

ToPolle ja Merille on tulossa jännittävä loppukausi. Runkosarja jatkuu maaliskuun loppupuolelle, ja sen jälkeen alkavat pudotuspelit, jotka huipentuvat loppuotteluihin. Toissa vuonna ToPo sai pronssia, viime vuonna hopeaa – olisiko nyt aika voittaa Suomen mestaruus?

Kaksi päivää haastattelun jälkeen ToPo kohtasi Kouvottaret uudelleen kotikentällään Töölön Kisahallissa Helsingissä. Tasainen ottelu päättyi ToPon voittoon lukemin 100–93.

 

Elina Yrjölä: Mitä opin Meriltä

Ihailen Merissä erityisesti sitä valtavaa intensiteettiä ja energiaa, jolla hän pelaa. Hän saattaa tulla kentälle vasta pelin loppuvaiheessa ja aika lyhyeksi aikaa, mutta kun hän on kentällä, hän vetää aivan täysillä. Sitä on hieno katsoa.

Meri on ehkä sarjan lyhyin pelaaja, mutta silti hän nappaa aika ajoin levypalloja itseään 30 senttiä pidempien pelaajien nenän edestä. Se riemastuttaa joka kerta ja kertoo, miten valtava merkitys asenteella, yritteliäisyydellä, taidolla ja itseluottamuksella voi olla.

Olen aina suhtautunut nihkeästi siihen, että urheilujoukkueen toiminnasta ammennetaan oppeja työelämään. Urheilujoukkue on hyvin toisenlainen kokoonpano kuin keskimääräisen työpaikan henkilöstö, ja urheilujoukkueen tehtävä on hyvin toisenlainen kuin tehtävät keskimääräisellä työpaikalla.

En edelleenkään halua rinnastaa urheilujoukkueen valmentamista työyhteisön johtamiseen. Joukkueurheilusta riittää silti ammennettavaa myös muuhun elämään. Omat kärkioppini ovat nämä:

Eri ihmisillä on erilaisia vahvuuksia ja heikkouksia ja sitä myöten erilaisia rooleja. Niihin kannattaa suhtautua realistisesti, tosiasiat hyväksyen ja mahdollista kehitettävää kehittäen. On ok, että joku ei ole hyvä jossakin, ja sen voi todeta neutraalina asiana. Hän on ehkä hyvä jossakin toisessa asiassa – tai joka tapauksessa hänellä on rooli kokonaisuudessa. Jos ei ole, kannattaa harkita joukkueen tai lajin vaihtoa.

Väistämätön kannattaa hyväksyä. Erityisesti tämä koskee tilannekohtaista auktoriteettia: jos tuomari viheltää virheen, on yleensä turha pullikoida vastaan. On tilanteita, joissa epäoikeudenmukaisuuksiin on tartuttava, mutta on myös tilanteita, joissa auktoriteetti on vain syytä hyväksyä.

Kun on yllettävä parhaimpaansa, kannattaa keskittyä sillä hetkellä käsillä olevaan suoritukseen, ei miettiä menneitä eikä tulevia. Reflektiolle on aikansa, mutta se aika ei ole suorituksen hetkellä.

Onnistuminen on hienointa yhdessä.