Epävarmuus on myös näkökulmakysymys
Toisen kaaos voi olla toiselle arkea. Maailman nopea muutos testaa myös käsityksiämme hallinnasta ja selkeydestä. Yllättävä keskustelu taksissa Dubaissa teki tämän näkyväksi.
Kävin vuodenvaihteessa Keralassa, Etelä-Intiassa. Paluumatkalla myöhästyimme vaihtolennolta ja päädyimme yöksi Dubaihin. Taksimatkalla hotellista lentokentälle juttelin pakistanilaisen kuljettajan kanssa. Hyvin soljuvassa liikenteessä, leveiden autokaistojen keskellä totesin kuljettajalle, että täällä on varmasti tosi helppo ajaa, kun on tottunut Pakistanin liikenteeseen.
Hän oli eri mieltä. Dubaissa ajaminen oli hänen mielestään hankalampaa, koska teillä on kaistoja, liikennevaloja ja nopeusrajoituksia. Lisäksi sääntöjen noudattamista valvotaan tarkasti.
Vastaus yllätti. Samalla se sai miettimään, miten eri tavalla asiat voi nähdä ja miten erilaiset asiat voivat herättää meissä epävarmuuden tunteita.
Uutisvirtaa seuratessa tuntuu, että eurooppalaisten olisi hyvä osata mukautua yllättäviin muutoksiin yhtä hyvin kuin intialaisten autoilijoiden. Lännestä tulee vastaan tulliuhkailuja ja Grönlannin valtaussuunnitelmia, idästä iskee hybridivaikuttamista ja sodan uhkaa, Suomessa työpaikat häviävät ja talouskasvu sakkaa. Kaiken tämän yllä leijuu tietoisuus ekokriisistä.
Ei kannata jäädä paikalleen nurisemaan
Olemme pitkään eläneet maailmassa, joka oli nykyistä ennakoitavampi. Nyt aika on toisenlainen. Siksi myös viestinnän ammattilaisten ja yritysten pitää opetella uusia tapoja toimia ja ajatella, jotta epävarmuuden kanssa selviää. Mitä sitten pitäisi tehdä?
Vinkkejä voi ammentaa vaikkapa Intian liikenteestä. Siellä pärjää, kun tarkkailee koko ajan ympäristöä joka suunnalta ja on valmis mukautumaan nopeisiin muutoksiin sekä yllätyksiin.
Ajoittain pitää myös olla valmis raivaamaan paikka itselleen. Kun kilpailu paikasta kaistalla on kovaa, omaa tilaa ei tule, ellei sitä ota. Samalla pitää kuitenkin voida luottaa siihen, että toiset kuljettajat kunnioittavat sinua ja antavat tilaa.
Matkantekoon on tärkeä valita oikeat keinot. Pienet ja ketterät välineet ovat monesti tehokkaita. Mopolla tai tuktukilla pääsee perille paljon aikaisemmin kuin katumaasturilla, mutta maasturin kyydissä on turvallisempaa. Tavoite ohjaakin välineen valintaa.
Olennaista on etsiä itselleen parhaat keinot päästä eteenpäin liikennevirrassa. Jos jää paikalleen nurisemaan, kuinka kamalaa liikennekulttuuri on ja odottaa muutosta, niin odottaa saa ehkä ikuisesti. Muut ehtivät jo sillä välin perille.
Vilkkaassa liikenteessä kapeilla kaduilla tapahtuu valitettavasti paljon kolareita. Intiassa kolaroija ei jää koskaan yksin. Paikalle pysähtyy aina iso joukko ihmisiä ja apua järjestyy. Se on tärkeä oppi epävarmuuden keskellä elämiseen täällä Suomessakin. Meidän pitää nähdä toisemme, rakentaa luottamusta ja olla valmiita yhteistyöhön niin työkavereiden kuin toisten yritysten kanssa.