Aikamme kuva: pelko ja kyynisyys vai luottamus, rohkeus ja toivo?

Organisaatioiden on tärkeää avata omaa toimintaansa uusin keinoin, jotta ne voivat puolustautua disinformaatiota vastaan ja vahvistaa demokratiaa. Viestinnän ammattilaisten tulisi jaksaa rakentaa luottamusta ja rohkeutta, vaikka aikamme henkiikin usein pelkoa ja kyynisyyttä.

Valitsimme demokratian puolustamisen Wise Wordsiä perustaessamme yhdeksi arvoksemme. Se tuntui jo 1,5 vuotta sitten tärkeältä, mutta hieman mahtipontiselta. Nyt mahtipontisuus on kadonnut. Demokratian puolustaminen tuntuu välttämättömältä arvolta. Luottamukseen perustuva, vakaa ja avoin yhteiskunta tarvitsee puolustajia ja viestinnällä on siinä keskeinen rooli.

Luotettavaa, faktoihin perustuvaa viestintää ja sen tekijöitä haastetaan koko ajan etenkin sosiaalisessa mediassa. Yritykset ja julkisen sektorin organisaatiot joutuvat pohtimaan, kuinka ne suhtautuvat omaan toimintaansa tai tuotteisiinsa kohdistuvaan disinformaatioon eli tarkoituksellisen harhaanjohtavaan tai väärään tietoon, jota jakamalla pyritään vaikuttamaan vastaanottajan toimintaan tai mielipiteisiin.

Antaako somen myllyttää aiheesta vapaasti ja luottaa ihmisten medialukutaitoon? Vai osallistuako keskusteluun, kun se voi roihauttaa väitteet entistä hullummille kierroksille ja pahimmassa tapauksessa altistaa väitteisiin vastaavat asiantuntijat somemyrskylle?

Ja mitä vauhdikkaammin kierrokset somessa pyörivät, sitä enemmän aikaa viestinnältä menee niiden setvimiseen. Myös huoli somepuheen vaikutuksesta yrityksen brändiin tai myyntiin kasvaa, vaikka väitteet olisivatkin täyttä huuhaata. Tästä absurdista tilanteesta moni viestijä löytää itsensä.

Disinformaation jakajat eivät välitä tutkimustuloksista tai viranomaishyväksynnistä. Somemyllytys nollaa näiden arvon ja rakentaa yhä mutkikkaampia salaliittokuvioita. Faktoja kiistämällä pyritään rapauttamaan luottamusta viranomaisiin, julkisiin instituutioihin, kansainvälisiin sopimuksiin ja demokratiaan.

Valheilla haetaan valtaa ja luodaan pelkoa

Epätoivoiselta tuntuva tilanne voi saada viestijät luovuttamaan ja ajattelemaan, että peli on jo menetetty.  Pulitzer-palkitun toimittajan Anne Applebaumin mukaan luovuttaminen on nykypäivän diktaattorien tavoite.  Sekavat ja epämääräiset väitteet ja valheet ruokkivat kansalaisissa toivottomuutta ja kyynisyyttä.

Uudessa kirjassaan Autokratia Oy Applebaum kirjoittaa, että tämän päivän diktaattorit valehtelevat jatkuvasti ja häikäilemättä eikä heidän sepitteidensä ole edes tarkoitus olla uskottavia. Niiden tarkoituksena on osoittaa sepittäjiensä valtaa ja saada muut ihmiset pelkäämään valehtelijaa. Disinformaatiota levittää moni eri taho ja sillä on erilaisia tavoitteita. Yksi disinformaation tavoitteista on kohteidensa mustamaalaamisen lisäksi pelon ja väsymyksen aiheuttaminen ja paremmasta tulevaisuudesta haaveilun nujertaminen.

Näitä vastaan viestinnän ammattilaisten tulisi jaksaa taistella. Yritysten ja julkisen sektorin organisaatioiden on pystyttävä kertomaan omasta toiminnastaan ymmärrettävästi uudella tavalla. Asiat, joita aiemmin on voinut pitää itsestäänselvinä tai taustalla vaikuttavina, eivät sitä enää ole.

Kun somen salaliittoteoreetikot yrittävät väittää vaikkapa valtion virastojen toimintaa korruptoituneeksi ja kiistää tieteentekijöiden tai median riippumattomuutta, on niiden kerrottava aktiivisesti eri kanavissa, miten ne toimivat ja miten niiden päätöksenteko muodostuu.

On avattava prosesseja, kerrottava ihmisistä, lainsäädännöstä ja sopimuksista. On tuotava esiin monimutkaista ja asiantuntijuutta vaativaa osaamista ja päätöksentekoa, jota tarvitaan vaikkapa arkisten tuotteiden suunnitteluun, valmistamiseen ja kuljettamiseen, sairaiden hoitamiseen tai rahan liikuttamiseen pankkitileillä. Mitä kiinnostavammin näistä kerrotaan ja prosesseja avataan, sitä vaikeampi disinformaation on voittaa tilaa ihmisten mielistä.

Moni asia jää medialta katveeseen 

Media keskittyy yhä enemmän ja toimitusten sekä toimittajien määrä vähenee. Myös eri aiheisiin erikoistuneita medioita on yhä vähemmän. Siksi hyvin monen eri toimialan uutiset ja kehityskulut jäävät kuvaamatta.

Organisaatioiden pitää havahtua siihen, että juuri nyt niiden oma viestintä, sen monipuolisuus ja luotettavuus ovat entistä tärkeämpiä. Niiden tulee myös ymmärtää riippumattoman median arvo. Vaikka kriittinen juttu omasta toiminnasta joskus kirpaiseekin, se on merkki moniäänisestä mediasta ja toimivasta demokratiasta. Yrityksiä ja niiden liiketoimintaa ei palvele yhteiskunta, jossa media toimii yritysten äänitorvena.

Yritysten kannattaa pyrkiä kasvattamaan luottamusta ja rohkeutta sekä toimia demokratian puolesta. Demokraattisessa yhteiskunnassa niille on tarjolla ennakoitava, turvallinen ja kasvua ruokkiva toimintaympäristö.