Heikko viestintäosaaminen tekee organisaatiosta haavoittuvan
Viestintä pitäisi nähdä investointina resilienssiin. Jos se ajatellaan kulueränä, joka pitää supistaa mahdollisimman pieneksi, organisaatiosta tulee strategisesti haavoittuva.
Sodat, talouskriisit ja turvallisuuteen liittyvä epävarmuus ovat lisänneet viestinnän ammattilaisten työmäärää ja tehneet työstä stressaavampaa. Kuormitusta aiheuttavat erityisesti jatkuvat yllätykset ja akuutit tilanteet, joihin pitää reagoida nopeasti kelloon katsomatta.
Tämä ilmenee tuoreesta Viestinnän ala 2025 -tutkimuksesta, johon vastasi yli tuhat suomalaista viestintäalan ammattilaista.
Yli 90 prosenttia tutkimukseen vastanneista on sitä mieltä, että vihapuheen määrä on lisääntynyt kahden viime vuoden aikana. He kokevat, että yritysten maineeseen kohdistuu ennennäkemätöntä painetta.
Samaan aikaan yritysten johto odottaa oman organisaation viestinnältä ja yrityksen kumppanina toimivalta viestintäkonsultilta parempaa liiketoiminnan ja yhteiskunnallisten kehityskulkujen ymmärrystä sekä kykyä varautua riskeihin.
Sisällöntuottajasta systeemiajattelun ammattilaiseksi
Viestintä nykypäivän kaoottisessa maailmassa vaatii viestinnän tekijöiltä syväosaamista ja taitavaa yhteiskunnallista lukutaitoa. Pitää olla strategista hoksnokkaa, kriisiviestintätaitoja, riskien ennakointikykyä sekä rohkeutta viedä oman organisaation viestintäkulttuuria avoimempaan ja läpinäkyvämpään suuntaan.
Viestintäammattilaisen tehtävä on yhä enemmän systeeminen: nähdä, miten geopoliittiset, taloudelliset ja sosiaaliset ilmiöt kietoutuvat yhteen ja vaikuttavat organisaation toimintaan. Se vaatii uudenlaista osaamista – analyyttisyyttä ja kykyä yhdistää tieto, empatia ja strateginen ajattelu.
Näitä taitoja ei pysty tekoälyllä korvaamaan. Tekoäly voi tuottaa tekstejä ja analysoida dataa, mutta se ei ymmärrä kontekstia, arvoja tai inhimillisiä merkityksiä.
Arvostuskuilu syvenee
Julkisessa keskustelussa viestinnän asiantuntijuutta ja tärkeyttä usein vähätellään. ”Kaikkihan nyt osaa pyytää anteeksi ilman kalliita konsultteja”, tavataan sanoa silloin, kun johtaja astuu median eteen pahoittelemaan aiheutunutta kohua.
Tämä näkyy myös tutkimuksessa: vain 37 prosenttia vastaajista kokee, että viestintää arvostetaan yhteiskunnassa melko tai erittäin paljon. Kaksi vuotta sitten vastaava luku oli 55 prosenttia.
Organisaatioiden sisällä arvostus vaihtelee. Moni kokee työtään arvostettavan, mutta se ei näy palkkauksessa tai resursseissa. Päinvastoin, Suomessa iso osa organisaatioista pyörii 1–3 hengen viestintätiimin turvin. Tämä johtaa siihen, että vaikka strategiselle roolille olisi suuri tarve, käytännön työ typistyy sisällöntuotannoksi eri kanaviin. Kun resurssit on kutistettu minimiin, aikaa ei jää kaikkein tärkeimmälle: ajattelulle.
Strateginen viestintä ei ole reaktiivista maineen paikkaamista ja reagoimista eteen tuleviin tilanteisiin, vaan osa organisaation hermostoa ja johtamista. Se on kykyä hahmottaa kokonaisuuksia, tunnistaa heikkoja signaaleja ja rakentaa yhteistä ymmärrystä myös silloin, kun tietoa on vähän ja epävarmuus suuri.
Tie johtoryhmään yhä tukossa
Hyvä viestintäammattilainen auttaa organisaatiota ymmärtämään ympäröivää todellisuutta ja tekemään päätöksiä, jotka tukevat pitkän aikavälin arvoa ja luottamusta. Tämän vuoksi viestinnän tulisi olla olennainen osa johtoryhmän keskusteluja.
Valitettavasti näin ei kuitenkaan ole. Tutkimuksen mukaan vain joka kymmenes viestintäjohtaja tai -päällikkö kuuluu organisaationsa johtoryhmään.
Voikin kysyä, mistä tämä johtuu. Eikö ylimmässä johdossa edelleenkään ymmärretä viestinnän merkitystä? Vai eikö viestinnän ammattilaisten osaaminen ole riittävällä tasolla? Onko heidän ajattelunsa ja yhteiskunnallinen ymmärryksensä riittävän laadukasta? Tämä on relevantti kysymys, jota on paikallaan pohtia rehellisesti.
Investointi resilienssiin
Viestintä pitäisikin nähdä investointia resilienssiin. Jos se ajatellaan kulueränä, joka pitää supistaa mahdollisimman pieneksi, organisaatiosta tulee strategisesti haavoittuva. Silloin se menettää mahdollisuuden rakentaa luottamusta, ennakoida kriisejä ja pitää langat omissa käsissä itseä koskevassa julkisessa keskustelussa.
Strateginen viestintä ei ainoastaan suojaa mainetta, vaan rakentaa organisaation yhteisöllistä kestävyyttä ja sidosryhmien luottamusta.
Se määrittää, miten organisaatio suhtautuu ihmisiin, vastuuseen ja tulevaisuuteen.